Elis Olavi Carolus Manninen (18. helmikuuta 1909 Liperi – 21. helmikuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen sosialidemokraattien kansanedustajana 1960-luvulla toiminut rovasti.

Mannisen vanhemmat olivat kirkkoherra Salomon Manninen ja Roosa Aleksandra Päivinen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1927, suoritti teologian erotutkinnon 1931, sai pappisvihkimyksen samana vuonna sekä suoritti vielä pastoraalitutkinnon 1933.

Manninen oli ylimääräisenä pappina Lumivaarassa 1932–1933, Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan II vt. kappalaisena ja esikaupunkipappina 1933–1936 sekä Joensuun seurakunnan komministerinä 1936–1967. Hän oli myös Joensuun yhteiskoulun uskonnon ja kirkkohistorian opettajana 1936–1958 ja Kontiolahden varuskunnan pastorina 1948–1953. Viimeksi Manninen toimi Kuoppakankaan yhteiskoulun uskonnon ja psykologian lehtorina Varkaudessa 1967–1969 ja pappina Ruotsissa Håbolissa, Nössemarkissa sekä Karlskogassa 1969–1978. Manninen sai rovastin arvonimen 1966.

Manninen oli SDP:n kansanedustajana 1958–1966 edustaen 1958–1962 Kuopion läänin itäistä vaalipiiriä ja 1962–1966 Pohjois-Karjalan läänin vaalipiiriä. Hän oli presidentin valitsijamiehenä vuosien 1956 ja 1962 presidentinvaaleissa ja kuului Joensuun kaupunginvaltuustoon. Manninen kuului Kristillisten sosialidemokraattien liiton liittotoimikuntaan ja liiton Pohjois-Karjalan valtuuskuntaan.

Elis Manninen oli naimisissa vuodesta 1937 Elisabet Budnikin kanssa. He saivat viisi lasta: Samuli, Pekka, Pulmu, Eljas Sini Manninen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

• Elis Manninen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.